Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
50
valtiatar, odottaa häntä saadakseen sopimuksensa
uudistetuksi.
Suuri kummastus valtaa silloin kavaljeerit.
Ankara ja vankka rouva on tuo Fkebyn
majorska. Hän nostaa ruistynnyrin leveille
hartioillensa. Hän seuraa malmikuormaa, Bergslagenin
kaivoskentällä lastattua, koko pitkän matkan
Ekebyhyn. Hän makaa kuin rahtimies ladon lattialla,
säkki päänaluisena. Talvella osaa hän vartioida
hiilihaudat, kesällä ohjata tukkilauttaa Lövenin
halki. Muhkea rouva hän on. Hän kiroilee kuin
katupoika, ja hallitsee kuin kuningas seitsemää
tehdastansa ja naapuriensa taloja, hallitsee omaa
pitäjäänsä ja naapuripitäjiä, niin, koko kaunista
Vermlantia. Mutta kodittomille kavaljeereille on
hän ollut kuin oma äiti, ja senvuoksi he ovat
pitäneet korvansa lukossa, kun pahat kielet ovat
kuiskineet heille, että hän on liitossa paholaisen kanssa.
Niinpä kysyvät he nyt suuresti ihmetellen,
millaisen sopimuksen majurinrouva on tehnyt
hänen kanssaan.
Ja hän vastaa heille, se musta, että hän on |
lahjoittanut majurinrouvalle kaikki hänen
seitsemän tehdastansa, lupauksesta, että rouva joka vuosi
lähettää hänelle yhden sielun.
Voi, mikä kauhu silloin puristaa kavaljeerien
sydämiä! :
Hehän tiesivät sen kyllä, vaikka eivät
ymmärtäneet sitä ennen.
Ekebyssä kuolee mies vuodessa, yksi
kavaljeeri-flyygelin vieraita kuolee, noita iloisia,
suruttomia, noita iäti nuoria. Mitäpä siitä, kavaljeerit
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
