Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
51
eivät saa vanheta! Jos heidän vapisevat sormensa
eivät voi kohottaa lasia, jos heidän sammuvat
silmänsä eivät voi eroittaa kortteja, mitä silloin on
elämä heille, ja mitä he elämälle? Perhot tietävät
kuolla, kun aurinko vielä paistaa.
Mutta nyt, nyt he vasta käsittävät asiain
oikean menon.
Voi sitä| naista! —Senvuoksi on hän antanut
heille monta hyvää ateriaa, senvuoksi antaa hän
heidän juoda hänen karvasta oluttansa ja hänen
makeata viinaansa, senvuoksi, että he
hoippuisivat Ekebyn juomasaleista ja korttipöydistä
suoraan kadotuksen kuningaskuntaan, mies vuodessa,
mies joka kiitävässä vuodessa.
Voi, sitä naista, sitä noita-akkaa! —Väkeviä,
mainioita miehiä oli tullut tähän Ekebyhyn, tullut
sinne kadotakseen. Sillä hän turmeli heidät täällä.
Sientä olivat olleet heidän aivonsa, kuivaa poroa
heidän keuhkonsa ja heidän henkensä pimeyttä,
kun he laskeutuivat kuolinvuoteelle ja olivat
valmiit pitkälle matkalle, toivotta, sielutta, hyveittä.
Voi, sitä naista! Sellaisina ovat he kuolleet,
he, jotka olivat vielä parempia miehiä kuin nämä
tässä, ja sellaisina on kuoltava heidänkin.
Mutta kavaljeerit eivät hidastele enää kauhun
taakan alla.
»Sinä kadotuksen kuningas», huutavat he, »sen
noita-akan kanssa sinä et enää koskaan solmi
verellä kirjoitettua liittoa; hän on kuoleva!» Kristian
Bergh, vahva kapteeni, on siepannut pajan
suurimman moukarin olallensa: hän menee ja upot-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
