Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
84
tuolle vanhalle. Ja nyt olen minä tuottanut vain
surua sinulle.»
Hän istahti sohvalle Annan viereen. Hiljaa
laski hän kätensä Annan vyötäröille tukeakseen
häntä ja sovittaakseen hyväilevän hellästi.
Anna ei väistynyt. Hän painautui hänen
puoleensa, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja itki,
nojaten kaunista päätänsä hänen olkaansa vastaan.
Oi runoilija, sinä vahvin ja heikoin ihmisistä,
eipä näiden käsien pitänyt levätä sinun kaulallasi.
»Jos minä olisin tämän tiennyt», kuiskasi Anna,
»silloin en koskaan olisi ottanut tuota ukkoa. Minä
olen katsellut sinua tänä iltana, kukaan ei ole
sellainen kuin sinä.»
Mutta kelmeiden huuliensa välistä sai Gösta
puristetuksi:
»Ferdinand.»
Anna vaiensi hänet suudelmalla.
»Hän ei ole mitään, ei kukaan ole enempi
sinua. Sinulle olen uskollinen.»
»Minä olen Gösta Berling», sanoi Gösta
synkästi, ?minun kanssani et sinä voi mennä naimisiin.»
»Sinua minä rakastan, ylhäisin miehistä olet
sinä. Fi mitään tarvitse sinun tehdä, ei mitään
tarvitse sinun olla. Sinä olet syntynyt kuninkaaksi.»
Silloin kiehui runoilijan veri. Anna oli kaunis ja
suloinen rakkaudessaan. Cösta sulki hänet syliinsä.
»Jos tahdot tulla omakseni, et voi jäädä enää
pappilaan. Anna minun viedä sinut jo tänä yönä
Ekebyhyn, siellä minä tiedän suojella sinua,
kunnes voimme viettää häät»
* *
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
