Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
104
Balkongin nuoret eivät huomanneet mitään,
ennenkuin käsien ukkonen uudestaan heille jyrisi.
Marianne säpsähti ja aikoi paeta, mutta Gösta
Berling piti häntä kiinni kuiskaten:
»Seiskaa hiljaa, neluulevat, että seon kuvaelmaa.»
Hän tunsi, miten Mariannen ruumista
värisytti ja miten suuteloiden hehku sammui hänen
huulilleen.
»Elkää peljätkö», kuiskasi hän, »kauniiden
huulten on oikeus suudella».
Heidän täytyi seista paikallaan, kun esirippu
yhä nousi ja laski, ja joka kerta, kun nuo sata
silmäparia näkivät heidät, jyrisivät yhtä monet kädet
myrskyistä mielihyvää.
Sillä kaunista on nähdä kahden kauniin,
nuoren ihmisen esittävän rakkauden onnea. Kukaan
ei voinut aavistaa, että nämä suudelmat olivat
muuta kuin teatterihuikaisua, kukaan ei tiennyt,
että sefiora vapisi ujoudesta ja ritari
levottomuudesta. Kukaan ei voinut ajatella, ettei kaikki
ollut kuvaelmaa.
Vihdoin pääsivät Marianne ja Gösta
näyttämön taakse.
Marianne painoi kädellä otsaansa hiusrajalta.
»Minä en ymmärrä itseäni», sanoi hän.
yHyi, Marianne neiti», sanoi Gösta
nyrpistellen ja heilahutti käsiänsä. Suudella Gösta
Berlingiä, hyi häpeä!»
Marianne purskahti nauruun.
»Jokainenhan tietää, että Gösta Berlingiä ei
voi vastustaa. Minun syyni ei ole suurempi kuin
muidenkaan.»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
