Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
105
Ja he päättivät sovussa, etteivät ole tästä
tietääkseenkään, jottei kukaan aavistaisi totuutta.
»Voinko luottaa, ettei totuus koskaan tule
julkisuuteen, herra Gösta?» kysyi Marianne, kun
he olivat menossa katsojain joukkoon.
»Voitte, neiti Marianne. Kavaljeerit tietävät
vaieta, sen takaan minä.»
Marianne loi katseensa maahan. Omituinen
hymy kaarsi hänen huuliansa.
»Jos totuus kuitenkin tulisi ilmi, mitä
ajattelisivat ihmiset minusta, herra Gösta?»
»He eivät ajattele mitään, he tietävät, ettei
se merkinnyt mitään. He ajattelevat, että me
olimme hartaasti osissamme ja että jatkoimme
näyttelemistä.»
Vielä yksi kysymys hiipi esille Mariannen
väkinäisesti hymyillessä, hänen silmäillessään lattiata.
»Mutta, herra Gösta itse? Mitä arvelee Gösta
herra asiasta?»
»Minä arvelen, että Marianne neiti on
rakastunut minuum, kujeili Gösta.
»Elkää arvelko sellaista», sanoi hän hymyten,
nmuuten täytyy minun lävistää teidät
espanjalaisella tikarillani näyttääkseni, että herra Gösta on
väärässä).
»Kalliit ovat naisten suukkoset», sanoi Gösta.
»Maksaako se hengen, että neiti Marianne suutelee?»
Silloin leimahti Mariannen silmistä salama häntä
kohti, niin kovana, että se tuntui kuin lyönniltä.
»Minä tahtoisin nähdä hänet kuolleena, Gösta
Berlingin, ruumiina»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
