Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
109
samaan pyörteesen. Hän tahtoi haihduttaa
tanssilla surunsa ja nöyryytyksensä, hän tahtoi
taaskin saada vereensä huimaavaa elonintoa, hän
tahtoi iloita, hän kuten muutkin. Ja hän tanssi niin
että huoneen seinät kieppuivat ja hänen
ajatuksensa vilistivät.
Kah, minkä naisen hän oli io keskeltä
joukkoa? Hän oli kevyt ja norja, ja Gösta tunsi,
että tulivirrat tuiskivat hänen ja neitosen välillä.
Ah, Marianne!
Göstan tanssittaessa Mariannea istui Sintram
jo reessä pihalla, ja hänen vieressään seisoi
Melchior Sinclaire.
Suuri tehtaanpatruuna oli kärsimätön, kun
hänen täytyi odottaa Mariannea. Hän poljeskeli
lumessa suurilla päällyskengillään ja huiski käsiään,
sillä oli pureva pakkanen.
»Sinun ei kai olisi sopinut pelata Mariannea
Göstalle, kuules Sinclaire», sanoi Sintram.
»Mitäh?»
Sintram selvitteli ohjakset ja kohotti piiskansa,
ennenkuin vastasi:
yTuo suuteleminen ei ollut kuvaelmaa.»
Mahtava tehtaanpatruuna kohotti kätensä
murhaniskuun, mutta Sintram oli jo kadonnut. Hän
ajoi pois, pieksi hevostansa hurjaan kiitoon,
uskaltamatta katsoa taaksensa, sillä Melchior
Sinclairellä oli raskas käsi ja lyhyt kärsivällisyys.
Björnen tehtaanpatruuna meni nyt tanssisaliin
hakemaan tytärtänsä ja näki, miten Gösta ja
Marianne tanssivat.
Hurjalta ja huimalta näytti viimeinen polkka.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
