Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
110
Toiset parit olivat kalpeat, toiset tulipunaiset,
tomu pöllysi salissa kuin savu, vahakynttilät
hehkuivat jalkoihin saakka palaneina, ja keskellä koko
hirmunkauheaa hävitystä he kiitivät, Gösta ja
Marianne, kuninkaallisina väsymättömässä
voimassaan, kauneudessaan, jossa ei vikaa, onnellisina
saadessaan antautua noihin ihaniin liikkeihin.
Melchior Sinclaire katseli hetkisen heitä; mutta
sitten hän meni pois ja antoi Mariannen tanssia.
Hän paukautti oven kovasti kiinni, tömisti
kamalasti portailla ja istuutui muitta mutkitta rekeensä,
jossa hänen rouvansa jo odotti, ja ajoi kotiin.
Kun Marianne lakkasi tanssimasta ja tiedusti
vanhempiansa, olivat he jo menneet.
Kun hän sai varman tiedon siitä, ei hän
kuitenkaan ilmaissut hämmästystä. Hän pukeutui
hiljaa ja meni pihalle. Pukuhuoneessa olevat
naiset luulivat, että hän lähti omalla hevosella.
Mutta hän kiiruhti ohuissa silkkikengissä tietä
pitkin, puhumatta kellekään hädästänsä. Pimeässä
ei kukaan tuntenut häntä, kun hän kulki tien
laitaa, kukaan ei voinut aavistaa, että tämä
myöhäinen vaeltaja, jonka täytyi väistyä kiitävien
rekien edestä kinoksiin, oli kaunis Marianne.
Kun hän voi huoletta kulkea keskellä tietä,
alkoi hän juosta. Hän juoksi niinkauan kuin
jaksoi, sitten hän käveli, sitten hän taas juoksi. Ilkeä,
vaivaava tuska ajoi häntä.
Ekebystä ei Björneen ole mitenkään pitempää
matkaa kuin neljännespeninkulma. Marianne tuli
pian kotipihoille, mutta hän luuli melkein
harhautuneensa vieraasen taloon. Kun hän saapui pi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
