Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
TEE
halle, olivat kaikki ovet suljetut, kaikki tulet
sammutetut, — hän ihmetteli, eivätkö hänen
vanhempansa olleet vielä tulleet.
Hän meni ja löi pari kertaa lujasti pääoveen.
Hän tarttui ovenripaan ja jyskytti niin, että koko
kartano kaikui. Kukaan ei tullut avaamaan, mutta
kun hän aikoi hellittää raudasta, johon oli paljain
käsin tarttunut, repeytyi rautaan jäätynyt nahka
kädestä.
Suuri tehtaanpatruuna Melchior Sinclaire oli
matkannut kotiinsa sulkeakseen Björnen ukset
ainoalta lapseltaan.
Hän oli juovuksissa liiasta juonnista, hurja
vihasta. Hän vihasi tytärtänsä siksi, että Marianne
piti Gösta Berlingistä. Nyt telkesi hän palvelijat
keittiöön ja vaimon makuukammariin. Kalliisti
hän vannoi heille, että hän lyö lusuksi sen, joka
koettaa päästää Mariannea sisään. He tiesivät
kyllä, että hän pitäisi sanansa.
Niin vimmoissaan ei kukaan vielä ollut nähnyt
häntä. — Suurempi suru ei koskaan ollut häntä
kohdannut. Olisipa tytär ollut hänen edessään,
niin hän olisi kukaties surmannut hänet.
Kultaisia koruja, silkkisiä pukuja oli hän
antanut hänelle, älyn hienoutta ja kirja-oppia oli
hän antanut häneen istuttaa. Marianne oli ollut
hänen ylpeytensä, hänen kunniansa. Hän oli
kerskunut hänellä, ikäänkuin hän olisi kruunua
kantanut. Oi, hänen kuningattarensa, hänen
jumalattarensa, hänen ihana, ihailtu, ylpeä Mariannensa!
Oliko isä säästänyt mitään häneltä? Eikö hän
ollut pitänyt itseänsä suorastaan liian yksinkertai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
