Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
112
sena ollakseen hänen isänsä? Voi Mariannea,
Mariannea!
Eikö hänen siedä vihata häntä, kun hän on
rakastunut Gösta Berlingiin ja suutelee häntä!
Eikö hänen pidä hyljätä hänet, sulkea ovensa
häneltä, kun hän voi häväistä ylhäisyyttänsä
rakastamalla sellaista miestäli Jääköön tyttö Ekebyhyn,
juoskoon naapureilta yösijaa anomassa, maatkoon
kinoksissa, sama se, hän on jo loassa laahattu,
hän, kaunis Marianne. Loiste hänestä on mennyt.
Loiste Melchior Sinclairen elämästä on mennyt.
Suuri tehtaanpatruuna makaa sängyssään ja
kuulee tyttärensä kolkuttavan eteisen ovea. Mitä
se häntä liikuttaa? Hän makaa. Ulkona seisoo
sellainen, joka tahtoo mennä virkaheitolle papille,
hänen kotinsa ei ole sellaisen. Jos hän olisi
rakastanut häntä vähemmän, jos hän olisi ylpeillyt
vähemmän hänestä, niin hän olisi ehkä laskenut hänet
sisään.
Niin, siunaustansa hän ei voinut heiltä
kieltää. Sen hän oli pelannut heille. Mutta avata
ovensa Mariannelle, sitä hän ei tee. Voi Mariannea!
Kaunis, nuori nainen seisoi yhä kotinsa ovella.
Milloin hän ravisteli voimattoman vihaisena
lukkoa, milloin lankesi polvillensa, pani revityt
kätensä ristiin ja rukoili pääsyä.
Vaan kukaan ei häntä kuullut, kukaan ei vas–
tannut, kukaan ei avannut.
Oi, eikö tämä ollut kauheata! Kauhu valtaa
minut, kun tästä kerron. Hän tuli tanssiaisista,
joissa hän oli ollut kuningatar! Hän oli ollut ylpeä, ’
rikas, onnellinen, ja tuokiossa oli hänet syösty
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
