Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
115
-
sellaisen kurjuuden kuiluun. Suljettu kodin
ulkopuolelle, pakkasen kouriin, pilkkaamatta, lyömättä,
kiroamatta, ainoastaan kylmästi, järkkymättömän
tunnottomasti jätetty ulos.
Minä ajattelen kylmää, tähtikirkasta yötä,
joka kaartui hänen ympärillään, suurta, aavaa yötä
tyhjine, autioine lumiketoineen, hiljaisine
metsineen. Kaikki nukkui, kaikki oli vaipunut
tuskattomaan uneen, ainoastaan yksi elävä piste oli
tämän nukkuvan valkeuden keskellä. Kaikki suru
ja tuska ja kauhu, jotka muuten ovat jaettuina
ympäri maailmaa, ryömivät nyt tätä yksinäistä
pistettä kohti. Oi Jumala, kärsiä yksinään
nukkuvassa, jäätyneessä maailmassa!
Ensi kertaa elämässään kohtasi Mariannea
armottomuus ja kovuus. Hänen äitinsä ei huolinut
nousta vuoteestansa pelastamaan häntä. Vanhat
uskotut palvelijat, jotka olivat ohjanneet hänen
ensi askeleitaan, kuulivat hänen pyrkimisensä, mutta
eivät kääntäneet kylkeään hänen tähtensä. Minkä
rikoksen vuoksi häntä siis rangaistiin? Mistä
hänen sopi toivoa sääliä, ellei tältä ovelta? Jos
hän olisi tehnyt murhan, olisi hän sittenkin
koputtanut sitä, uskoen, että ne siellä antavat anteeksi.
Jos hän olisi langennut maailman viheliäisimmäksi,
palannut turmiolla ja rääsyisenä, katso, hän olisi
kumminkin käynyt turvallisesti tälle ovelle ja
odottanut hellää vastaanottoa. Tämä ovi johti hänen
kotiinsa, sen takana voi hän kohdata pelkkää
rakkautta.
Eikö isä jo ollut koetellut häntä kylliksi?
Eivätkö he pian avaisi?
12. 185 — 8
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
