Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
120
neleet, jotka olivat jäätyneet hänen silmäripsiinsä,
ja he vaikeroivat kuin naiset, sillä hän ei ollut
ainoastaan pyhimyksen kuva, vaan kaunis nainen,
joka oli ilahduttanut vanhoja sydämiä.
Gösta Berling heittäysi polvilleen hänen
viereensä.
yTässä makaa hän nyt, morsiameni», sanoi
hän. »Hän antoi minulle morsius-suutelon muutama
tunti sitten, ja hänen isänsä on luvannut minulle
siunauksensa. Hän makaa ja odottaa minua
jakamaan kanssaan hänen valkean vuoteensa.»
Ja Gösta nosti elottoman vahvoille
käsivarsilleen.
»Kotiin Fkebyhyn hänet nyt!y hän huusi.
»Nyt hän on minun. Kinoksesta olen minä hänet
löytänyt, nyt ei kukaan ota häntä minulta. Emme
herätä noita tuolla. Mitä tekee hän siellä, noiden
uksien sisäpuolella, joihin hän on lyönyt kätensä
verille!»
Gösta sai täyttää mielihalunsa. Hän laski
Mariannen etummaiseen rekeen ja istui hänen
viereensä. Beerencreutz asettui taakse ja tarttui
ohjaksiin.
»Ota lunta ja hiero häntä, Göstaly hän käski.
Pakkanen oli kangistanut Mariannen jäsenet,
ei pahempaa. = Hurjasti kiihtynyt sydän sykki
vielä. Hän ei ollut edes menettänyt tajuntaansa,
hän tiesi kaiken, tiesi, kuinka kavaljeerit olivat
löytäneet hänet, mutta ei voinut liikuttaa itseänsä.
Hän makasi jäykkänä ja kankeana reessä, kun
Gösta hieroi häntä lumella ja vuoroin itki ja
suuteli häntä, jota halutti sanomattomasti kohottaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
