Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
126
veräjällä katsellen karjan paluuta laitumelta. Fi
ole paikkaa maan päällä niin inhaa käydä kuin
rappeutunut koti.
Oi, minä pyydän kaikkia teitä, jotka hoitelette
peltoja ja niittyjä ja puistoja, ja rakkaita,
riemuntuottavia kukkatarhoja: hoidelkaa niitä hyvin!
Hoidelkaa niitä rakkaudella, työllä! Fi ole hyvä,
että luonto suree ihmisen vuoksi.
Kun ajattelen, mitä ylvään Ekebyn täytyi
kärsiä kavaljeerien isännöidessä, silloin toivon, että
majurinrouvan neuvonpiteet olisivat jo onnistuneet
ja Ekeby olisi jo viety kavaljeereilta.
Fi hän ajatellut ryhtyä jälleen hallitusohjiin.
Vain yksi päämäärä hänellä oli: vapauttaa
kotinsa näistä hulluttelijoista, näistä heinäsirkoista,
näistä rosvoista, ryöväreistä, joiden jalan-jäljissä
ei ruohonpiippaa kasvanut.
Kulkiessaan maita mantereita kerjuulla ja
eläessään almuilla, täytyi hänen alinomaa ajatella
äitiänsä, ja hänen sydämeensä pureutui se ajatus,
että hänen olonsa ei voi kuunaan kirkastua
ennenkuin äiti ottaa hänen hartioiltansa kirouksen
taakan.
Kukaan ei ollut vielä missään maininnut
vanhuksen kuolleen, hän mahtoi siis vielä elää
tehtaallansa siellä Älfdalin metsissä. Yhdeksänkymmenen
vanhana hän eleli ja puursi sitkeästi työssä,
hoidellen maitohulikoita kesällä, hiilimiiluja talvella,
tehden kuollakseen työtä, ikävöiden päivää,
jolloin hänen elämäntehtävänsä olisi täytetty.
Ja majurinrouva ajatteli, että vanhuksen oli
varmaankin täytynyt elää näin kauan voidakseen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
