Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
127
peruuttaa tyttärensä elämän kirouksen. Ei tosiaan
saane kuolla se äiti, joka oli manannut sellaisen
kurjuuden lapselleen.
Niinpä halusi majurinrouva matkata
vanhuksen luo, jotta he kumpikin saisivat rauhan. Hän
halusi samota pitkän jokilaakson ja synkeiden
metsien kautta lapsuudenkotiinsa. Ennen ei hän
saanut lepoa. Monet tarjosivat näinä päivinä
hänelle lämpöistä kotia ja uskollisen ystävyyden
lahjoja, mutta hän ei pysähtynyt minnekään.
Tuimana ja vihaisena hän kulki talosta taloon, sillä
kirous painoi häntä.
Hän oli päättänyt matkata äitinsä luo, mutta
ensin tahtoi hän saada rakkaan talonsa turvaan.
Hän ei tahtonut lähteä matkaansa ja jättää sitä
kevytmielisten tuhlarien käsiin, kelvottomien
ryyppysankarien, jotka hävittävät huolimattomasti
Jumalan lahjoja.
Menisikö hän huolettomasti, hyvin tietäen, että
hän tullessaan näkee perintönsä hävitettynä,
vasaransa vaienneina, hevosensa luuna ja nahkana,
palvelijansa pitäjällä?
Eipä ei, vielä kerran hän kohoaa voimassansa
ja antaa kavaljeereille kyydin!
Kyllähän majurinrouva sen tiesi, että hänen
miehensä iloitsee, kun näkee hänen perintönsä
häviävän. Mutta hän tunsi miehensä hyvin ja oli varma,
että jos hän vain saa hänen heinäsirkkansa
kaikkoamaan, niin on majuri liian untelo uusia
hankkimaan. Kun kavaljeerejä ei enää ole, ohjaa
majurinrouvan vanha vouti ja pehtori Ekebyn töitä
totuttua latua.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
