Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
128
Ja niinpä hänen tumma varjonsa oli monena
yönä liikkunut tehtaan mustilla teillä. Hän oli
pujahtanut torpparien pirtteihin ja tullut ulos, hän
oli kuiskutellut myllärin ja myllyrenkien kanssa
suuren myllyn permantokerrassa, hän oli
neuvotellut seppien kanssa pimeässä hiilihuoneessa.
Ja he olivat kaikki vannoneet auttavansa
häntä. Suuren tehtaan kunnia ja mahti ei ollut
enää jääpä huolettomien kavaljeerien käsiin,
hoidettavaksi niinkuin tuuli hoitaa tuhkaa, niinkuin
susi vaalii lammaskatrasta.
Ja tänä yönä, jolloin huimat herrat ovat
tanssineet, leikkineet ja juoneet kunnes ovat vaipuneet
kuolonväsyneinä vuoteellensa, tänä yönä täytyy
heidän laputtaa tiehensä. Hän on antanut heidän
pöyhistellä, suruttomain. Hän on istunut tuimasti
odottaen pajassa ja vuottanut tanssiaisten loppua.
Hän on odottanut kauemminkin, kunnes
kavaljeerit tulivat takaisin yölliseltä retkeltään, hän on
istunut hiljaa ja odottanut, kunnes hänelle
ilmoitettiin, että nyt on viimeinen kynttilänliekki
sammutettu kavaljeeri-flyygelin ikkunoista, ja että koko
suuri kartano nukkuu. Silloin hän nousi ylös ja
meni ulos.
Majurinrouva käski kaikkien tehtaalaisten
kokoontua kavaljeeri-flyygelin luo; itse hän lähti jo
ennen muita kartanon pihalle. Siellä hän meni
suuren rakennuksen ovelle, koputti, ja hänet
laskettiin sisään. Brobyn papin nuori tytär, josta hän oli
kasvattanut kelpo palvelijattaren, oli häntä vastassa.
»Rouva on kaikesta sydämestä tervetullut»,
sanoi palvelijatar ja suuteli hänen kättänsä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
