Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
120
»*Sammuta kynttilä!» sanoi majurinrouva. »Etkö
luule minun osaavan täällä tulettakin?»
Ja sitten hän alkoi kierron äänettömässä
kartanossa. Hän kulki kellarista ylisille sanoakseen
jäähyväiset. Hiipivin askelin he siirtyivät
huoneesta huoneesen.
Majurinrouva puheli muistoillensa.
Palvelijatar ei huokaillut, ei nyyhkyttänyt, mutta
kyyneleet tipahtelivat tipahtelemistaan hänen silmistänsä,
kun hän seurasi emäntäänsä. Majurinrouva avautti
liinakaapin ja hopeakaapin, ja siveli kädellänsä
hienoja damastiliinoja, komeita hopeakannuja. Hän
hapuili hyväillen mahtavata höyhenpatja-kekoa
kalustohuoneessa. Kaikkia talouskaluja, kangaspuita,
rukkeja ja kerinpuita, piti hänen kosketella. Hän
pisti tunnustellen kätensä maustelaatikkoon ja koetti
talikynttilöitä, jotka riippuivat rivissä vartailla
laipiossa.
»Kynttilät ovat nyt jo kuivia», sanoi hän. »Ne
voi ottaa alas ja latoa laatikkoon.»
Alhaalla kellarissa hän kävi, kohotteli
varovasti kaljatynnyreitä ja tapaili viinipullo-rivejä.
Hän kävi ruokasäiliössä ja keittiössä, hän
kosketteli kaikkea, tarkasti kaiken. Hän ojensi
kätensä ja sanoi jäähyväiset koko kodillensa.
Viimeksi hän meni asuinhuoneihin. —
Ruokasalissa hän hamuili suuren kääntöpöydän levyjä.
»Moni on tässä pöydässä tullut ravituksi»,
hän sanoi.
Ja hän kulki kaikki huoneet. Hän tapasi
pitkät, leveät sohvat paikoillaan, hän laski kätensä
marmoripöytien viileille levyille, jotka, jalkoinaan
12. 185 — 9
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
