Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
130
kullatut, leijonaruumiiset kotkat, kannattivat pei-
lejä, joiden otsikossa oli tanssivia jumalattaria.
yTämä on rikas talo», sanoi hän. »Mainio mies
se oli, joka antoi minun omakseni kaiken tämän»
Salissa, jossa äsken oli tanssissa humuttu,
seisovat nojatuolit jo kankein seljin jäykässä
järjestyksessä pitkin seiniä.
Ja hän meni klaveerin luo ja näppäsi aivan
hiljaa äänen. |
»Fi minunkaan aikanani täältä iloa ja hupaa
puuttunut», hän sanoi.
Majurinrouva meni vierashuoneesenkin salin
taakse.
Siellä oli pilkkoisen pimeä. Majurinrouva
tapaili kädellään ja kosketti palvelijatarta kasvoihin.
»Itketkö sinä», sanoi hän, sillä hän tunsi
kätensä kastuvan kyyneleistä.
Silloin puhkesi nuori tyttö nyyhkimään.
»Rakas rouva», huusi hän, »rakas rouva, ne
hävittävät kaikki. Miksi menee minun rouvani
meidän luota, ja antaa kavaljeerien hävittää
kotinsa?»
Silloin vetäisi majurinrouva uutimen nauhaa
ja osoitti pihalle.
»Minäkö sinua cien opettanut itkemään ja
uikuttelemaan?» huudahti hän. »Katso ulos, piha
on täynnä väkeä, huomenna ei Fkebyssä ole yhtään
kavaljeeriä.»
yTuleeko minun rouvani nyt takaisin?» kysyi
palvelijatar.
»Minun aikani ei ole vielä tullut», sanoi
majurinrouva. »Maantie on minun kotini ja olkikupo sän-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
