Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
3f
139
Hän ei välitä, onko ajopeli kesällä vai talvella
ajettava, hän pitää vain huolen siitä, että kukin
saa omansa.
Ja tallissa, siellä herätetään nyt kaikki ne
vanhat kavaljeeri-hevoset, jotka äsken uneksivat
täysien soimien edessä.
Unelmaa seuraa tosi, te suruttomat.
Jyrkkiä mäkiä te taas saatte koetella, ja
ummehtunutta heinää majatalojen vajassa, ja
humalaisten hevoshuijarien oka-ruoskaa, ja hurjia
kilpakiitoja iljangolla niin liukkaalla, että teitä
vapisuttaa sille astua.
Nyt ne joutuvat oikeaan virkaansa, nuo vanhat
ajoneuvot, kun pienet, harmaat maatiaisruunat
pistetään korkeiden kiessikummitusten eteen, tahi
kun pitkäkoipiset, luisevat ratsuhevoset
valjastetaan matalain kappirekien eteen. Vanhat elukat
irvistävät ja pärskyvät, kun suitsia pannaan niiden
hampaattomiin suihin, vanhat ajoneuvot kitisevät
ja narisevat. Viheliäinen raihnaus, jonka olisi
pitänyt saada maata rauhassa maailman viimeiseen
päivään, vedetään nyt ilmi nähtäväksi; jäykät
vuohiset, ontuvat etujalat, patit ja köhät tulevat
päivänvaloon.
Tallirengit saavat toki vaivalla kopukat
ajoneuvojen eteen, sitten menevät he kysymään
majurinrouvalta, millä vehkeillä Gösta Berling lähtee,
sillä, kuten jokainen hyvin tietää, hän tuli
Ekebyhyn majurinrouvan hiilihäkissä.
»Valjasta Don Juan parhaimman kappirekemme
eteemy, sanoo majurinrouva, »ja levitä
hopeakynsinen karhunnahka siihen!» Ja kun tallirenki nuri-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
