Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
137
see, jatkaa hän: »Minun tallissani ei ole hevosta,
jota en antaisi päästäkseni kuitiksi siitä miehestä,
muista sel»
Kas niin, nyt on ajokalut herätetty, ja hevoset
myös, mutta kavaljeerit nukkuvat yhä.
Nyt on heidän vuoronsa joutua talutettaviksi
talviyöhön, mutta uhkarohkeampaa on karata
heidän kimppuunsa, heidän vuoteilleen, kuin kiskoa
ulos kankeakoipisia hevosia ja retkuvia, vanhoja
ajoneuvoja. He ovat rohkeita, vahvoja, hirmuisia
miehiä, satain seikkailujen karkaisemia. Valmiit
ovat he itseänsä varjelemaan kuolemaan asti, ei
ole leikin asia viedä heitä väkisin vuoteista ja
nakata ajopeleihin, kuljetettaviksi pois.
Niinpä antaa majurinrouva pistää tuleen
olkiauman, joka on niin lähellä taloa, että loimo
varmaan valaisee kavaljeerien huonetta, jossa he
makaavat.
»Olkiauma on minun, koko Ekeby on minum,
hän sanoo.
Ja kun auma hulmuaa täydessä tulessa,
huutaa hän:
»Herättäkää heidät nyt!»
Mutta kavaljeerit nukkuvat hyvin suljettujen
ovien takana. Väkijoukko pihalla alkaa huutaa
tuota hirvittävää, kauhistavaa: »Tuli on irti, tuli
on irtil, mutta kavaljeerit makaavat.
Seppämestarin raskas moukari jyskää
pääoveen, mutta kavaljeerit makaavat.
Kovaksi puristettu lumipallo särkee ruudun
ja lentää huoneesen, pompaten sänkyjen
uutimiin, mutta kavaljeerit makaavat.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
