Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
138
He näkevät unta, että kaunis tyttö nakkaa
nenäliinan heitä vastaan, he uneksivat, että
aploodit paukkuvat lasketun esiripun toisella puolen, he
uneksivat raikkaasta naurusta ja keskiyön juhlain
huimaavasta hälinästä.
Tykinlaukaus heidän korvansa juuressa,
merellinen jääkylmää vettä olisi tarvittu heitä
herättämään.
He ovat kumarrelleet, tanssineet,
musiseeranneet, ajeeranneet ja laulaneet. He ovat viinin
raskauttamia, heidän voimansa ovat tyhjyneet, he
nukkuvat sikeästi kuin kuolon unta.
Tämä siunattu uni se heidät pelastaa.
Väki alkaa peljätä, että tuossa levollisuudessa
piilee vaara. Mitäs, jos se merkitsee sitä, että
kavaljeerit ovat jo kylällä noutamassa apua! Mitäs,
jos se merkitsee, että he seisovat valveilla sormi
liipasimella, väijyvät ikkunain ja ovien takana,
valmiina kaatamaan heti jokaisen, ken sisään astuu!
Nämä miehet ovat ovelia, sota-kuntoisia;
jotakin se tuo heidän hiljaisuutensa varmaan
merkitsee. Kuinka voi luuloitellakaan, että he antaisivat
yllättää itsensä pesässään kuin karhu?
Väki karjuu tuon »tuli on irti» kerta toisensa
jälkeen, mutta ei mikään auta.
Silloin, kun kaikki vapisevat, ottaa itse
majurinrouva kirveen ja murtaa ulko-oven.
Sitten hän hyökkää yksin ylös portaita,
tempaa kavaljeeri-flyygelin oven auki ja ärjäisee
huoneesen: »Tuli on irti!»
Siinä ääni, joka herättää kavaljeerien korvissa
kaikua paremmin kuin rahvaan rähinä. ”Tottu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
