Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
140
lurjus! Luuletko sinä, etten minä muista, miten
sinä syljit nähdessäsi minut maantiellä?
HLuuletko, ettei mieleni äsken tehnyt pistää tuli täällä
nurkkaan ja polttaa teidät kaikki? Kohotitko
kättäsi puolustaaksesi minua, kun minut ajettiin
kotoani? Fi, vanno vaan)»
Ja majurinrouva seisoo siinä niin peloittavana,
joskin ehkä tekeytyy vihaisemmaksi kuin onkaan,
ja hänen ympärillään seisoo niin monta miestä
kirveet olalla, että kavaljeerien täytyy vannoa,
välttääksensä tuhoa ja turmaa.
Sitten tuotattaa majurinrouva
kavaljeeri-flyygelistä alas heidän vaatteensa ja kirstunsa ja
antaa päästää köysistä heidän kätensä. Sitten
pistetään ohjakset heidän käteensä.
Mutta näihin on kulunut paljon aikaa, ja
Marianne on jo ehtinyt Sjöhön.
Majuri ei ollut aamuntorkku herra, hän oli jo
pukimissaan, kun Marianne tuli. Marianne tapasi
hänet pihalla, majuri oli käynyt viemässä aamiaista
karhuillensa.
Hän ei juuri vastannut Mariannen puheesen.
Hän meni vain karhujensa luo, pani niille
kuonokopan, talutti ne ulos ja kiiruhti Ekebyhyn.
Marianne seurasi häntä taampana. Hän oli
tupertua väsymyksestä, mutta sitten hän näki
kirkkaan tulenloimon taivaalla ja oli kuolla
peljästyksestä.
Millainen yö tämä oli! Mies lyö vaimoansa ja
antaa lapsensa paleltua kuoliaaksi ovensa eteen.
Aikoiko nainen nyt polttaa vihamiehensä, aikoiko
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
