Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
141
iäkäs majuri päästää karhut irralleen oman väkensä
kimppuun?
Hän voitti väsymyksensä, kiiruhti majurin ohi
ja kiiti hurjaa vauhtia Ekebyhyn.
Hän ennätti paljon edelle. Pihalle päästyään
hän raivasi tien väkijoukon läpi. Kun hän seisoi
keskellä piiriä, kasvoitusten majurinrouvan kanssa,
huusi hän niin kovasti kuin jaksoi:
»Majuri, majuri tulee karhuineen!»
Väkijoukko tyrmistyi, kaikki silmät tähyilivät
majurinrouvaan.
»Sinä hait hänet», sanoi hän Mariannelle.
»Paetkaal) huusi tämä yhä innokkaammin.
»Pois, Jumalan nimessä! En tiedä, mitä majuri
aikoo, mutta hän tulee karhuineen.»
Kaikki seisoivat hiljaa, tuijottaen
majurinrouvaan.
»Minä kiitän avusta teitä, lapset», sanoi tämä
joukolle tyynesti. »Kaikki, mitä tänä yönä on
tapahtunut, järjestettiin täten sitä varten, ettei
ketään teistä voitaisi vetää oikeuteen ja ettei kukaan
teistä joutuisi onnettomuuteen sen vuoksi.
Menkää nyt kotiinne. Minä en tahdo nähdä ketään
väestäni murhaajana tai tulevan murhatuksi.
Menkää nyt!»
Väki seisoi kumminkin paikoillaan.
Majurinrouva kääntyi Mariannen puoleen.
»Minä tiedän, että sinä rakastat», sanoi hän.
»Rakkauden mielipuolisuuden töitä sinä teet.
FElköön koskaan koittako päivä, jolloin sinun
voimatonna täytyy sietää kotisi hävitystä! Ollos aina
kielesi ja kätesi valtias, kun viha täyttää sielusi.»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
