Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
159
että mitähän onni vielä varannee hänelle tänä yönä.
Kummia ovat torstai-yöt, kuten jokainen tietää.
Hän tekee ensin mutkan urkurin talolle. Sillä
annappas, jos karhun-kanalja tietäisi, että Faberin
karja on kurjassa halkoliiterissä, melkein
taivasalla!
No, eikös vaan hän näe jonkin mustan ja
suuren liikkuvan pihalla halkovajaa kohti, varmaan
se on karhu.
Hän nostaa pyssyn poskellensa ja on juuri
ampumaisillaan, mutta sitten hän luopuu aikeesta.
Pimeässäkin hän yhä näkee neiti Faberin
itkettyneet kasvot; hän tuumii, että kyllä kai hänen
täytyy hieman auttaa tyttöä ja lukkaria, mutta
kyllä se vaan tuntuu kovalta, kun ei saa sen vuoksi
tappaa tuota CGurlita-kukkulan suurta karhua.
Hän kertoi itse sittemmin, ettei mikään koko
maailmassa ollut tuntunut hänestä niin kovalta, mutta
kun se pikku neitse oli niin sievä ja suloinen
impynen, niin täytyihän se karhu uhrata.
Hän menee lukkarin taloon, herättää lukkarin,
vie hänet ulos puoli-pukimissa tai puoli-alastonna
ja sanoo, että lukkarin on nyt ammuttava karhu,
joka kiertelee Faberin liiterin nurkalla.
»Jos sinä ammut sen karhun, niin hän antaa
sinulle sisarensa», sanoo hän, »sillä silloin tulee
sinusta kerrassa kunnioitettu mies. Se ei ole mikään
tavallinen karhu, ja maan parhaista olisi kunnia,
jos saisivat sen kaadetuksi.»
Ja hän panee lukkarin käteen oman pyssynsä,
joka on ladattu hopeaisella ja kellon-malmisella
luodilla, valetulla torstai-iltana, uudenkuun aikana
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
