Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
100
kirkontornissa, eikä hän voi olla vapisematta
kateudesta, kun tuo toinen, eikä hän, saa ampua
sen suuren metsänkuninkaan, sen
CGurlita-kukkulan vanhan karhun.
Lukkari sihtaa, Jumala siunatkoon meitä!
sihtaa niinkuin aikoisi kaataa sen suuren karhun,
jota myös otavaksi kutsutaan ja joka kiertää
taivaalla pohjantähden ympärillä, eikä lainkaan sitä
täällä maassa kulkevaa karhua, ja laukaus
pamahtaa niin, että kaikuu aina Gurlita-kukkulalle.
Mutta tähtäsi minne tähtäsi, karhu kaatuu!
Niin käy, kun ampuu hopeakuulalla! Osaa karhua
sydämeen, vaikka olisi tähdännyt otavaa.
Ihmisiä tulla viuhtoo heti kaikista lähitaloista,
ja ihmetellään, mikä siellä on, sillä ikinä ei ole
laukaus jyrissyt kovemmin ja herättänyt
enemmän uinuvia kaikuja kuin tämä, ja lukkaria
ylistetään suuresti, sillä karhu oli oikea maanvaiva.
Pikku Faber tulee myöskin ulos, mutta nyt
pettyy majuri Fuchs julmasti. Lukkari seisoo siinä
kunniansa kukkulalla, ja on sitäpaitsi pelastanut
Faberin lehmät, mutta pieni urkuri ei ole liikutettu
eikä kiitollinen. Hän ei avaa syliänsäkään eikä
tervehdä häntä lankonansa ja sankarina.
Majuri seisoo ja rypistelee kulmakarvojaan ja
polkee vihoissaan jalkaa sellaisen viheliäisyyden.
tähden. Hän aikoo puhua ja julistaa tuolle ahnaalle,
ahdassieluiselle pikku kehvelille, mikä suuri
urhotyö tämä on, mutta silloin hän alkaa änkyttää
niin, ettei saa sanaa suustansa. Ja yhä
vihaisemmaksi ja vihaisemmaksi hän tulee, kun ajattelee,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
