Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
168
nahtaneet. Hän oli pystynyt hehkuvaan vihaan
ja alttiisen rakkauteen yhtenä ainoana yönä, ei
kauempaa.
Hän ei edes tiennyt, rakastiko hän Gösta
Berlingiä. Hän ikävöi nähdä häntä, koettaakseen,
saattoiko Gösta siirtää hänet ulkopuolelle hänen
omaa itseänsä.
Taudin vallassa ollessaan oli hänellä vain
yksi selvä ajatus: hän piti huolen, ettei hänen
tautinsa tullut tietyksi. Hän ei tahtonut nähdä
vanhempiansa, hän ei tahtonut sovintoa isänsä kanssa,
ja hän tiesi, että isä katuisi, jos saisi kuulla, kuinka
sairas hän oli. Sentähden hän käski, että hänen
vanhemmilleen ja kaikille muillekin oli
ilmoitettava, että se tukala silmätauti, joka aina kiusasi
häntä kotiseudulle tultuaan, pakotti hänet nytkin
piilemään suljettujen uudinten takana. Hän kielsi
hoitajattaren puhumasta, miten sairas hän oli,
hän kielsi kavaljeerejä haettamasta lääkäriä
Karlstadista. Hänessä oli tosin isorokko, mutta aivan
lievä; Ekebyn kotiapteekissa oli kyllin lääkkeitä
hänen henkensä pelastukseksi.
Hän ei ajatellut hetkeäkään kuolevansa, hän
makasi vaan ja odotti terveyden päiviä,
lähteäkseen Göstan kanssa pappilaan panettamaan
kuulutuksille.
Mutta nyt oli sairaus ja kuume mennyt. Hän
oli taasen kylmä ja viisas. Hänestä tuntui kuin
hän yksin olisi viisas tässä hullujen maailmassa.
Hän ei vihannut, ei rakastanut. Hän ymmärsi
isäänsä; hän ymmärsi heitä kaikkia. Joka
ymmärtää, ei vihaa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
