Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
169
Hän oli saanut kuulla, että Melchior Sinclaire
oli päättänyt pitää huutokaupan Björnessä ja
hävittää kaiken, mitä omisti, niin ettei Mariannelle
jäisi yhtään perintöä. Sanottiin, että isä aikoo
hävittää kaikki niin perinpohjaisesti kuin suinkin
voi: ensin kuuluu myyvän huonekalut ja
talouskapineet, sitten karjan ja työkalut, ja viimeksi itse
kartanon, ja kaikki rahat hän pistää säkkiin ja
upottaa Lövenin syvyyteen. Hajoitus, mullistus
ja hävitys piti oleman Mariannen perintö.
Marianne hymyili hyväksyvästi tämän kuullessaan:
isä oli luonteeltaan sellainen, siten piti hänen
menetellä.
Merkilliseltä hänestä nyt tuntui, että hän oli
runoillut sen suuren rakkaudenhymnin. Hän oli
uneksinut hiilenpolttajan majasta, hän kuten
muutkin. Nyt tuntui hänestä kummalliselta, että hän
oli koskaan uneksinut.
Hän huokaili kaivaten luontoa. Hän oli
väsynyt tähän alinomaiseen näyttelemiseen.
Koskaan hänellä ei ollut vahvaa tunnetta. Hän tuskin
suri kauneutensa katoamista; mutta häntä
kauhistutti outojen sääli.
Oi, yksi itsensä-unohtamisen tuokio! Liike,
sana, teko, jossa ei olisi laskelmaa!
Kerran, kun huone oli puhdistettu tartunnasta
ja hän loikoi sohvassa pukeutuneena, kutsutti hän
Gösta Berlingiä luokseen. = Hänelle ilmoitettiin,
että Gösta oli lähtenyt Björneen huutokauppaan.
* *
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
