Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
171
Hän rynkäili läpi huoneiden suuret porsliini-pinot
sylissä, välittäen vähät, särkikö tusinoittain
lautasia, ja hän kaappasi jalotekoiset kupit, joihin
perhevaakuna oli poltettu. Pois ne! Käyttäköön kuka
haluaa niitä. Hän vyörytti kokonaiset vuoret
sänkyvaatteita ylisiltä: patjoja ja päänalusia niin
pehmeitä, että niihin upposi kuin aaltoon. Pois
ne! Marianne oli nukkunut niillä.
Hän loi hirmustuneita katseita vanhoihin,
tuttuihin huonekaluihin. Olikohan tuolia, jolla Marianne
ei ollut istunut, tai sohvaa, jolla hän ei ollut
ievännyt, tai taulua, jota hän ei ollut katsellut,
kynttiläkruunua, joka häntä ei ollut valaissut, peiliä,
joka ei ollut heiastanut hänen muotoansa? Synkkänä
hän pui nyrkkiä tälle muistojen maailmalle.
Mielellään olisi hän hyökännyt sen kimppuun nuija koholla
ja musertanut kaikki pirstaleiksi, pieniksi muruiksi.
Kumminkin tuntui hänestä kostoksi vielä
murhaavammalta myydä kaikki huutokaupalla. Pois,
vieraille piti kaiken! Pois, tahrautumaan
torpparien tuvissa, turmeltumaan välinpitämätönten
vieraiden hallussa. Eikö hän tuntenut talonpoikaisten
tuvissa pilalle mukiloituja huutokauppa-kaluja,
häpeään sortuneita kuin hänen kaunis tyttärensä?
Pois ne! Seiskoot siellä, täytteet revittyinä ja
kultaus kuluneena, murtunein jaloin ja tahrautunein
levyin, ja ikävöikööt entistä kotiansa! Pois ne,
kaikille ilman kulmille, niin ettei ainoakaan silmä
näe, ainoakaan käsi kokoa niitä.
Huutokaupan alkaessa oli puolet salia
täyttynyt uskomattomaan mylläkkään röykkiöidyillä
talouskaluilla.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
