Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
172
Poikki huoneen oli hän asettanut pitkän
kauppatiskin. Sen takana seisoi huutokaupan-pitäjä,
tarjoten tavaraa, siellä istuivat kirjurit merkiten ostot
kirjaan, ja siellä seisoi Melchiorin viinalekkeri.
Huoneen toisessa puoliskossa, eteisessä ja pihalla
olivat ostajat. Oli siinä väkeä, paljon melua ja
riemua. Huutoja tehtiin tiheään, ja huutokauppa
sujui vireästi. Mutta viinalekkerin vieressä,
takanaan kaikki omaisuus mahdottomassa
sekamelskassa, istui Melchior Sinclaire puolihumalassa ja
puolihulluna. Tukka pörhötti karkeina tukkuina
hänen punaisen naamansa yllä, silmät pyörivät
tuikeina ja verestävinä. Hän huusi ja nauroi kuin
parhaalla tuulellaan, ja jokaisen, joka oli tehnyt
hyvän tarjouksen, hän kutsui luoksensa ja antoi
TYypyn.
Niiden joukossa, jotka näkivät hänet siellä,
oli myöskin Gösta Berling, joka oli pujahtanut.
ostajien parveen, mutta vältti joutumasta
Melchior Sinclairen näkyviin. Hän tuli miettiväksi
tätä katsellessaan ja hänen sydäntänsä ahdisti
kuin jonkin onnettomuuden enne.
Hän ihmetteli, missä Mariannen äiti mahtoi
- tämän menon aikana olla. Ja nyt meni hän, vasten
tahtoansa ja kohtalon ajamana, etsimään rouva
Gustafva Sinclairea.
Hän sai kulkea monet ovet, ennenkuin löysi
rouvan. Suurella tehtaanpatruunalla oli pieni
maltti ja huono halu kuunnella voivotusta ja
naisten ruikutusta. Hän oli kyllästynyt rouvansa
kyyneleihin, jotka virtasivat hänen kotoisten
aarteittensa tuhon tähden. Suuri tehtaanpatruuna rai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
