Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
273
vostui, kun näki, että Gustafva saattoi itkeä
liinaja sänkyvaatteiden vuoksi silloin, kun sellainen
kalleus kuin hänen tyttärensä oli kadotettu, ja
niin hän oli kohotetuin nyrkein ajanut rouvan
edeltään koko kerroksen läpi keittiöön ja aina
ruokakonttoriin.
Etemmäksi ei rouva voinut paeta, ja
tehtaanpatruuna tyytyi, kun näki hänet siellä,
kyyristyneenä portaiden taakse, odottaen kovia lyöntejä,
kenties kuolemaakin. Hän antoi hänen jäädä sinne,
mutta oven hän lukitsi ja pisti avaimen taskuunsa.
Siellä jouti rouva istua sen aikaa kuin
huutokauppa kesti. Nälkää hänen ei tarvinnut nähdä, ja
Melchiorin korvat saivat rauhan rouvan ruikutuksilta.
Siellä oli rouva vieläkin vankina omassa
ruokakonttorissaan, kun Gösta lähestyi käytävää pitkin,
joka oli keittiön ja salin välillä. Siellä hän näki
Gustafva rouvan kasvot pienessä ikkunassa, joka
oli korkealla seinässä. Hän oli kiivennyt portaille
ja tuijotti ulos vankilastaan.
Mitä CGustafva täti siellä ylhäällä tekee?»
kysyi Gösta.
»Se pani minut tänne», kuiskasi rouva.
»Patruunako?»
»Niin, minä luulin, että hän ihan tappaisi
minut. Mutta kuules nyt, Gösta, ota sieltä se
salinoven avain ja mene keittiöön ja avaa sillä
ruokasäiliön ovi, niin minä tulen ulos. Se avain sopii
tähän oveen.»
Gösta totteli, ja parin minuutin perästä seisoi
tuo pieni rouva keittiössä, jossa ei ollut ketään
vieraita.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
