Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
175
ja nyt se tulee. Hän ei olisi antanut mitenkään
Sinclairen myödä Björneä. Ja ajatteleppas, hänen
omat porsliininsa, hänen omasta kodistaan tuodut
hienot kuppinsa, myödään. Majurinrouva ei olisi
antanut.»
»Mutta mikä hänellä sitten on?» kysyi Gösta.
»Voi, se on vain, katsos, se, ettei Marianne ole
tullut takaisin kotiin Hän on kähninyt täällä
kotosalla ja odottanut odottamistaan. Hän on
kävellyt edestakaisin lehtokujassa päivät päästään
ja odottanut häntä. Hän tulee kai ikävästä
hulluksi; mutta minä en uskalla sanoa mitään, en.»
»Marianne luulee, että hän on vihainen hänelle.»
»Ei se luule, ei! Hän tuntee kyllä isänsä;
mutta hän on ylpeä eikä tahdo astua ensi askelta.
Ne ovat jäykkiä ja kovia kumpikin, eikä tämä
heitä paljoa liikuta. Minä se olen tässä välikädessä.»
yTäti kai tietää, että Marianne menee minun
kanssani naimisiin?»
»Voi, Gösta, sitä hän ei tee koskaan. Hän sanoo
niin vain isäänsä ärsyttääkseen. Hän on liian
hemmoiteltu mennäkseen köyhälle miehelle, ja liian
ylpeäkin. Aja sinä vaan kotiin ja sano hänelle,
että jollei hän pian tule tänne, menee hänen koko
perintönsä hukkaan. Ooh, hän kai työntää kaikki
ihan pilkkahintaan.»
Gösta suorastaan suuttui Gustafva rouvaan.
Siinä se vaan istui keittiön suurella pöydällä eikä
sillä ollut sydämellä muuta kuin peilit ja porsliinit.
yTädin pitäisi hävetä!» kivahti hän. »Ensin
viskaatte tyttärenne ulos lumihankeen ja sitten
luulette, että hän ilkeyksissään ei tule takaisin. Ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
