Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
[81
Ihana oli hän, hänen rakastettunsa. Hän
ajatteli, mikä lämmin sydän hänen ylpeän kuorensa
kätkössä sykki. Mariannella oli voimaa alttiuteen
ja uhrautumiseen, salattuna hienoon hipiään ja
ylpeihin sanoihin. Oli autuus nähdä häntä.
Kahdella harppauksella oli Gösta rynnännyt
portaita ylös, ja Marianne luuli, että hän
pysähtyisi oven suuhun, mutta Gösta juoksi huoneen läpi
ja lankesi polvilleen Mariannen pääpuoleen.
Mutta Göstan halu oli nähdä hänet, suudella
häntä, ja sanoa jäähyväiset.
Gösta rakasti häntä. Koskaan hän ei lakkaisi
rakastamasta häntä; mutta hänen sydämensä oli
tottunut tulemaan poljetuksi.
Oi, mistä tapaisi hän sen, sellaisen tuettoman
ja juurettoman ruusun, jonka voisi poimia ja sanoa
omakseen? Fi edes sitä, jonka hän oli löytänyt
hyljättynä ja puolikuolleena tiepuolesta, hän saisi
pitää!
Milloin virittäisi hänen rakkautensa virren, niin
korkean ja puhtaan, ettei ainoakaan soraääni
särähtäisi? Milloin nousisi hänen onnensa linna
perustalle, jota ei yksikään muu sydän levotonna ja
kaipuulla haluaisi?
Gösta ajatteli, miten sanoisi Mariannelle
jäähyväiset.
»Suuri kurjuus on kotonasi», aikoi hän sanoa.
»*Sydäntäni raastaa ajatella sitä. Sinun täytyy
lähteä kotiisi ja antaa isällesi jälleen hänen
järkensä. Äitisi on alinomaisessa hengenvaarassa.
Sinun täytyy mennä kotiisi, rakastettuni.»
Katso, sellaiset kieltäymyksen sanat olivat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
