Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
182
hänen huulillansa, mutta ne eivät tulleet
lausutuiksi.
Gösta lankesi polvilleen Mariannen päänaluisen
kohdalle ja sulki käsiinsä hänen päänsä ja suuteli
häntä; mutta sitten hän ei sanoja löytänyt. Sydän
alkoi sykyttää niin kiivaasti, kuin rinnan
halkaistakseen.
Rokko oli runnellut kauniit kasvot. 1Iho oli
tullut karkeaksi ja arpiseksi. Ikinä ei helakka veri
loista noissa poskissa eikä hienot suonet kuulla
ohimoilla. Silmät olivat himmeät ja syvällä
turvonneiden luonten alla. Kulmakarvat oli karisseet
ja silmämunan emaljiloisto haalistunut keltaiseksi.
Kaikki oli tuhottu. Rohkeat piirteet olivat
vaihtuneet karkeihin ja raskaihin.
Monetpa sitten surivat Marianne Sinclairen
mennyttä kauneutta. Ympäri Vermlannin valitti
väki hänen vaalean ihonsa kadotusta, hänen
salamoivain silmäinsä ja heleän tukkansa tuhoa. Siellä
pidetään kauneutta suuremmassa arvossa kuin
missään muualla. Hilpeä kansa suri kuin olisi maa
kadottanut jalokiven kunniansa kruunusta, kuin
olemassa-olo olisi saanut tahran auringonloistoonsa.
Mutta ensimäinen mies, joka näki hänet
sitten kuin hän oli kadottanut kauneutensa, ei
heittäytynyt suruun.
Kuvaamattomat tunteet täyttivät hänen
sielunsa. Kuta kauemmin hän Mariannea katsoi, sitä
lämpöisemmäksi tuli hänen sydämensä. Rakkaus
paisui, paisui kuin kevättulva. Tuli-aaltoina se
kumpusi ja uhkui hänen sydämestään, se täytti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
