Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
192
»Herra Jumala, mitä sellainenkin toimittaa?»
huudahti Gösta, mutta totteli.
»Gösta, minä halusin sanoa sinulle, että oli
luullakseni parasta, että tulin takaisin kotiin.»
Sopii toivoa, etteivät he heitä enää neiti
Mariannea lumikinokseen.»
Oo, Gösta, etkö sinä pidä enää minusta?
Olenko minä mielestäsi liian ruma?»
Gösta veti hänen päänsä puoleensa ja suuteli
häntä, mutta näytti yhtä kylmältä.
Mariannea tämä oikeastaan huvitti. Jos Gösta
suvaitsi olla mustasukkainen hänen vanhemmillensa,
niin mitäpä siitä? Kaipa se haihtuu. Nyt tahtoi
hän voittaa hänet takaisin. Hän tuskin tiesi, miksi
hän tahtoi pitää Göstan, mutta hän vaan tahtoi.
Hän ajatteli, että Göstahan oli kerran saanut
hänet vapautetuksi hänestä itsestänsä. Gösta oli kai
ainoa, joka vieläkin voisi sen tehdä.
Ja nyt alkoi hän puhua, haluten kiihkeästi
voittaa hänet takaisin. Hän sanoi, ettei hänen
tarkoituksensa ollut jättää häntä iäksi, vaan vähäksi
aikaa heidän piti näön vuoksi katkaista suhteensa.
Olihan Gösta itse nähnyt, että isä oli
mielipuolisuuden partaalla, että äiti oli alinomaisessa
hengenvaarassa. Pitihän Cöstan ymmärtää, että hänen.
oli pakko tulla kotiin.
Silloin purkausi Cöstan viha sanoiksi. =
Mariannen ei tarvinnut teeskennellä. Hän ei aikonut
kauemmin olla hänen lelunaan. Marianne oli
hyljännyt hänet heti, kun sai palata kotiin, eikä Gösta
voinut rakastaa häntä enää. Kun hän
toissapäivänä tuli karhunajosta kotiin ja näki, että Marianne
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
