Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
= 194
»Gösta», sanoi hän. »Olinko minä itsekäs, kun
menin Sjöhön majuria hakemaan? Minä muistin
silloin kyllä, että siellä oli isorokko. Eikä sitäpaitsi
ole mukava kulkea ohuissa kengissä pakkasessa ja
hangessa.»
»Rakkaus elää rakkaudesta, ei ansioista ja
hyvistätöistä», sanoi Gösta.
»Sinä tahdot siis, että tästä lähtien olemme
vieraat toisillemme, Gösta?»
»Sitä tahdon.»
»Gösta Beriing on hyvin häilyvä»
»Siitähän ne minua syyttävät.»
Gösta oli kylmä, mahdoton saada
lämpenemään, ja oikeastaan oli Marianne vielä kylmempi.
tsetarkastelu vaani ja hymyili pilkallisesti hänen
yritellessään näytellä rakastuneen osaa.
Gösta», sanoi hän, vielä kerran koettaen.
»Minä en ole koskaan ehdoin tahdoin tehnyt
vääryyttä sinulle, vaikka siltä näyttäköön. Minä
pyydän: anna minulle anteeksi.»
»En voi sinulle anteeksi antaa.»
Marianne tiesi, että jos hänen tunteensa olisi
oilut todellinen, olisi hän voittanut Göstan takaisin.
Ja hän koetti näytellä intohimoista. Jäiset silmät
ivasivat häntä; mutta hän koetti kuitenkin.
Hän ei tahtonut menettää Göstaa.
»Flä mene, Cösta! Elä mene vihalla! Ajattele,
kuinka rumaksi minä olen tullut! Kukaan ei voi
rakastaa minua enää!»
E:n minäkään rakasta», sanoi -Gösta. »Saat
tyytyä näkemään sydäntäsi poljettavan, sinä
niinkuin muutkin.»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
