Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
198
vilta, tuossa edessäni, kellastuneelle paperille
piirrettyinä haalistuneella musteella ja tiheällä, sirolla
käsialalla. Koko elämän kaipuu on solmittu noihin
poloisiin sanoihin, ja minä kopioin niitä
mystillisestä tunteesta vavisten, ikäänkuin piilisi niissä
salavoimia.
Minä pyydän teitä lukemaan niitä, ja
ajattelemaan niitä. Ken tietää, mikä mahti niillä olisi
ollut, jos ne olisi lähetetty? Ovathan ne toki
kiihkeitä kyllin, ollakseen todellisen tunteen
todistuskappaleita. Fhkä ne olisivat voineet tuoda Göstan
takaisin hänelle.
Ne ovat toki liikuttavia ja helliä, avuttoman
muodottominakin. Kenpä toivoisi niitä
toisellaisiksi. Ken tahtoisi ne riimin ja mitan
kahleihin kurotuiksi, ja kumminkin on niin haikeaa
ajatella, että kerran ehkä juuri tuo epätäydellisyys
esti häntä lähettämästä niitä ajoissa.
Pyydän lukemaan niitä ja rakastamaan niitä.
Suuren vaivan ahdistama ihminen on ne
kirjoittanut.
Laps, olet lempinyt; koskaan et
nyt rakkauden riemua maistaa saa.
Myrsky on sielusi myllertänyt.
Sa iloitse, rauhan sait!
Ei riemus torni-korkeat kuohut käy,
Sa iloitse, rauhan sait!
Ei syöstä sua tuskien syvyyksiin,
ei koskaan, ei!
Laps, olet lempinyt; koskaan ei
sun sielusi loimua nyt.
Sinä olithan kuin kulo kuivunut,
ja hetkeksi liekkihin leimahdit.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
