Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
204
Hän oli tullut kyläilylle Munkerudin
laamannin luo joku vuosi sitten. Ratsahin oli hän tullut,
hänellä oli ollut korkea hattu, keltaiset housut ja
välkkyvät saappaat, ja istunut jäykkänä ja uljaana
satulassa. Tulo onnistui kyllä. Mutta kun hänen
piti lähteä talosta, sattui, että koivukäytävässä
oksa pyyhkäisi häneltä päästä hatun. Hän
laskeutui maahan, otti hattunsa ja ratsasti taas
saman oksan alitse. Taas pyyhkäisi oksa hatun
pois. Se temppu uudistui neljä kertaa.
Laamanni tuli viimein hänen luoksensa ja
sanoi: »Eikö veli ensi kerralla voisi ratsastaa oksan
sivuitse?» »
Viidennellä kerralla hän pääsikin onnellisesti
oksan ohi.
Mutta asia oli kuitenkin niin, että nuori
kreivitär hänen ukon-päästään huolimatta piti hänestä.
Eihän neito tiennyt, kun näki hänet Roomassa,
että häntä kotimaassa ympäröi moinen tuhmuuden
marttyyri-glooria. Siellä oli kreivissä ollut
ikäänkuin nuoruudenloistetta, ja he olivat yhtyneet
toisiinsa kovin romanttisissa oloissa. Tarvitsipa
vaan kuulla kreivittären kertovan, miten Henrik
kreivin oli täytynyt hänet ryöstää. Munkit ja
kardinaalit olivat vihastuneet kauheasti siitä, että
kreivitär aikoi luopua äitinsä uskosta, johon oli ennen
kuulunut, ja kääntyä protestantiksi. Koko
roskawäki oli tuohuksissa. Tytön isän palatsia
piiritettiin. Roistot ajelivat Henrikkiä. Äiti ja sisar
rukoilivat häntä luopumaan avio-aikeistaan. Mutta
hänen isänsä raivostui siitä, että italialainen
roskajoukko muka aikoi estää häntä antamasta tytär-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
