Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
213
Mutta kaikkein selvimmin muisti kreivitär
hänen silmänsä, jotka olivat kuoppiinsa painuneet
ja omiin mietteihin kääntyneet ja joista ei vielä
ollut kaikki järjen valo sammunut, vaikka oli
melkein sammumaisillaan, ja joissa vaani syvällä
sellainen hurjuuden kipinä, että kauhistutti ja peloitti,
että tuo vanhus tuossa tuokiossa hyökkää
kimppuun, puree hampaillaan, kynsii sormillaan.
He ovat nyt seisoneet siellä hyvän aikaa, kun
majurinrouva yhtäkkiä pysähtyy nuoren
kreivittären eteen ja katsoo häntä hyvin ankarasti.
Kreivitär peräytyy askeleen ja tarttuu rouva Scharlingin
käsivarteen.
Majurinrouvan kasvot elostuvat yhtäkkiä ja
selvenevät, hänen silmänsä katsovat maailmaan
täydellä tajulla.
»Oh, ei, eiv, sanoo hän hymyillen, »niin
hullusti ei toki ole laita, rakas nuori rouvan.
Hän pyytää heitä nyt istumaan, ja istuu
itsekin. Hänen kasvoilleen tulee vanha komea ilme,
tuttu Ekebyn suurissa kemuissa ja kuninkaan
tanssiaisissa Karlstadin maaherrankartanossa. He
unhoittavat rievut ja vankilan ja näkevät
ainoastaan Vermlannin ylpeimmän ja rikkaimman naisen.
»Rakas kreivittäreni», sanoo hän. »Mikä
saattaa teidät jättämään tanssinne ja tulemaan
sellaisen yksinäisen mummon luo kuin minä? "Te
taidatte olla varsin hyvä.»
Elisabet kreivitär ei voi vastata. Liikutus
tukkii hänen äänensä. Rouva Scharling vastaa hänen
puolestaan: ettei kreivitär ole voinut tanssia, kun
hän on ajatellut majurinrouvaa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
