Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
214
»Rakas rouva Scharling», vastaa majurinrouva,
»olenko minä jo niin surkealla tolalla, että
häiritsen nuoria heidän ilossaan? Ette saa itkeä minua,
nuori kreivittäreni», jatkoi hän. »Minä olen vanha,
ilkeä nainen, joka ansaitsen kohtaloni. Teidän
mielestänne ei se tee oikein, joka lyö äitiänsä?»
»Ei, mutta...»
Majurinrouva keskeyttää häntä ja
pyyhkäisee kiharaisen, vaalean tukan hänen otsaltansa.
»Lapsi, lapsi», sanoo hän, »miten te saatoitte
ottaa tuhman Henrik Dohnan?»
yMutta minä rakastan häntä.»
»Minä näen, miten on, minä näen, miten om,
sanoo majurinrouva. »Kiltti lapsi, eikä muuta:
itkee surullisten ja nauraa iloisten kanssa. Ja
pakostakin sanoo ’jaa’ ensimäiselle, joka sanoo:
’Minä rakastan sinua! Niin, niinpä niin. Menkää
nyt takaisin, ja tanssikaa, rakas nuori kreivittäreni.
Tanssikaa te vaan, ja olkaa iloinen. Teissä ei ole
pahuutta.»
»Mutta minä tahtoisin tehdä majurinrouvan
hyväksi jotakin.
»Lapseni», sanoi majurinrouva juhlallisesti,
»Ekebyssä asui vanha nainen, jolla oli taivaan tuuletkin
vankinaan. Nyt hän on itse vanki, ja tuulet
irrallaan. Onko ihme, että myrsky maassa mylvii?
Minä, joka olen vanha, näin sen jo ennen.
Minä tunnen sen. Minä tiedän, että Jumalan
jyrisevä myrsky tulee päällemme. Milloin se suhisee
suurissa valtakunnissa, milloin viuhuu pienten,
syrjäisten yhteiskuntain kimpussa. Jumalan myrsky
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
