Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
216
»Oi, auttakaa häntä, herra Berling!»
Gösta silmäilee eteensä synkästi. »Em, sanoo
hän, »miksi auttaisin minä häntä? Mistä olen minä
hänelle kiitollisuuden velassa? Kaikki, mitä hän
on tehnyt hyväkseni, on ollut turmiokseni.»
»Mutta, herra Berling...»
»Jos häntä ei olisi ollut», sanoo Gösta kiivaasti,
»makaisin minä nyt tuolla ikuisten metsien
helmassa. Olenko minä velvollinen uskaltamaan
henkeni hänen tähtensä siksi, että hän teki minusta
Ekebyn kavaljeerin? Luuleeko kreivitär, että
siitä virasta suurta kunniaa koituu?»
Nuori kreivitär kääntyy hänestä vastaamatta.
Hän on vihainen.
Hän menee paikallensa, katkeroituneena
kavaljeereille. Tänne he ovat tulleet walt-torvineen
ja viuluineen ja aikovat antaa käyrien hangata
kieliä, kunnes jouhet kuluvat poikki, ajattelematta,
että ilon-soitto kuuluu pihan yli vangin
viheliäiseen huoneesen. Tänne tulevat he tanssimaan
anturansa tomuksi, eivätkä ajattele, että heidän
vanha hyväntekijänsä voi nähdä heidän varjojensa
leijailevan ohi huuruisten ruutujen! —Ah, miten
maailma tuli harmaaksi ja rumaksi! Ah, minkä
varjon hätä ja kovuus heitti nuoren kreivittären
sieluun!
Hetken päästä tulee Gösta pyytämään häntä
tanssiin.
Kreivitär kieltää jyrkästi.
»Eikö kreivitär tahdo tanssia minun kanssani?»
kysyy Gösta ja tulee hyvin punaiseksi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
