Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
228
pitääkseen rangaistussaarman kreivittärelle. =»Voi
sinuas, että sinä, joka olet nainen, olet uskaltanut
tuomaroida miesväkeä», sanoo hän. »Voi sinua,
joka olet minun vaimoni, ja uskallat loukata
ihmistä, jonka kättä minä mielelläni puristan. Mitä
sinulla on siinä tekemistä, että kavaljeerit ovat
antaneet panna majurinrouvan putkaan? Eivätkö
he olleet oikeassa? Sinä et tiedä, aavista, miten
sydämensä pohjasta miehen täytyy suuttua, kun
kuulee puhuttavan naisten uskottomuudesta.
Aiotko sinä itse vaeltaa huonoa tietä, koska ryhdyt
sellaista naista puolustamaan?»
»Mutta Henrik...»
Kreivitär valitti kuin lapsi ja ojenteli käsiänsä
ikäänkuin väistääkseen noita pahoja sanoja. Hän
ei ollut ehkä koskaan kuullut itseensä singottavan
niin kovia sanoja. Hän oli niin avuton näiden
kovain miesten joukossa, ja nyt kääntyi hänen ainoa
puolustajansa häntä vastaan. Koskaan ei hänen
sydämellänsä enää kai ole voimaa valaista hänen
maailmaansa.
»Mutta Henrik, sinun pitäisi minua puolustaa.»
Gösta Berling huomasi, mihin nyt jouduttiin,
nyt, kun oli myöhäistä. Hän ei todellakaan
tiennyt, mitä hänen piti tehdä. Hän toivoi
kreivittärelle pelkkää hyvää. Mutta hän ei uskaltanut
heittäytyä miehen ja vaimon väliin.
»Missä on Gösta Berling?» kysyi kreivi.
yTässä», sanoi Gösta. Ja hän teki surkean
yrityksen kääntääkseen asian leikiksi. »Kreivi
varmaankin piti puhetta, mutta minä nukahdin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
