Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
230
Kreivitär katsoi häneen pitkään. Ja hän näki
kreivin sellaisena kuin hän todella oli: tuhma,
arka, ylpeyden ja turhamaisuuden vpöyhistämä,
miesten surkein.
»Rauhoitu», sanoi hän. Ja hän oli tullut
kylmäksi kuin jää. »Minä teen sen»
Mutta nyt joutui Gösta Berling aivan
suunniltaan.
»Kreivitär ei saa! Ei, Te ette saa! Tehän olette
vain lapsi, heikko, viaton lapsi, ja Te suutelisitte
minun kättäni! Teidän sielunne on niin puhdas,
kaunis! Koskaan en minä enää tule Teitä lähelle!
Oi, en koskaan! Minä tuotan kuolemaa ja turmiota
kaikelle hyvälle ja viattomalle. Te ette saa
minuun koskea. Minä tyrmistyn Teitä kuin tuli vettä.
Te ette saaly
Hän pani kädet selkänsä taakse.
»Se ei haittaa enää mitään, herra Berling.
Nyt se ei haittaa enää mitään. Minä pyydän Teiltä
anteeksi. Minä pyydän, antakaa minun suudella
Teidän kättänne!»
Gösta piti käsiänsä selän takana. Hän silmäsi
asemaa. Hän lähenteli ovea.
»Jos sinä et ota sitä hyvitystä, jota vaimoni
sinulle tarjoaa, täytyy minun kanssasi tapella,
Gösta Berling, ja sitäpaitsi panna hänelle toinen,
ankarampi rangaistus.»
Kreivitär kohautti olkapäitään. »Hänhän on
hullu raukkuudestav», kuiskasi hän. »Antakaa sen
nyt tapahtua! Se ei merkitse mitään, että minua
vähän nöyryytetään. Sitähän te juuri tahdoitte.»
»Sitäkö minä tahdoin? Uskotteko te, että
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
