Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Yhdestoista luku.
KUMMITUSJUTTUJA.
Oi, myöhäisen ajan lapset!
Minulla ei ole mitään uutta teille kerrottavaa,
ainoastaan vanhaa ja melkein unhoitettua. Satuja
minä tiedän lastenkamarista, jossa pienokaiset
istuivat matalilla jakkaroilla valkopäisen
kertojattaren ympärillä, tai väentuvan pystyvalkean
äärestä, missä rengit ja torpparit pakinoivat, höyryn
löylytessä heidän märistä vaatteistaan, — ja he
vetivät puukkonsa povelta nahkatupesta ja
levittivät voita paksulle, pehmeälle leivälle; — tai sa-
leista, joissa vanhat herrat istuivat tuutivissa
keinutuoleissa ja tarinoivat höyryävän todin
vilkastuttamina menneistä ajoista.
Seisoipa silloin lapsi, joka oli kuunnellut
sadunkertoja-naista, työmiehiä ja vanhoja herroja, seisoipa
hän talvi-iltana ikkunan ääressä: hän ei nähnyt
silloin suinkaan taivaanrannalla pilviä, vaan pilvet
olivat kavaljeerejä, jotka ajoivat taivaankannen
yli keikkuvilla, yhden hevosen vetämillä ajopeleillä,
ja tähdet olivat vahakynttilöitä, jotka sytytettiin
Borgin niemen vanhassa kreivinhovissa, ja rukkia,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
