Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
235
joka surisi viereisessä huoneessa, polki vanha Ulrika
Dillner. Sillä lapsen pää oli täynnä muinaisaikain
ihmisiä; niitä varten hän eli ja haaveksi.
Mutta lähetettiinpä sitten sellainen lapsi, jonka
koko sielu oli satuja täynnä, pimeän ullakon kautta
hakemaan kalustohuoneesta pellavia tai korppuja,
silloin kapisivat pienet jalat, silloin kiiti hän täyttä
karkua portaita alas ja eteisen läpi takaisin
keittiöön. Sillä siellä ylhäällä pimeässä oli hänen
täytynyt ajatella kaikkia kuulemiansa vanhoja
juttuja Forsin ilkeästä tehtaanpatruunasta, joka oli
ollut liitossa paholaisen kanssa.
Ilkeän Sintramin tomu on kauan levännyt
Svartsjön kalmistossa, mutta kukaan ei usko, että
hänen sielunsa on kutsuttu Jumalan luo, niinkuin
hautakivessä lukee.
Eläessään hän oli sellainen, joiden luo pitkien,
sateisten sunnuntaiden iltapäivinä ajaa raskaat
vaunut, edessä mustat hevoset. Tummapukuinen,
hieno herra astuu ulos vaunuista ja auttaa isäntää
kuluttamaan kortinlyönnillä ja arpanopan heitolla
verkkaisia tunteja, jotka yksitoikkoisuudellaan
saattavat hovin herran epätoivoon. Peliä jatkuu ohi
puoliyön, ja kun vieras aamuhämärissä lähtee,
jättää hän aina taloon jonkun onnettomuutta
tuottavan lähtiäislahjan.
Silloin kun Sintram täällä maan päällä eli,
oli hän niitä, jollaisten tuloa haltiat ennustavat.
Aave käy heidän edellään: heidän vaununsa tulla
jyryyttävät pihaan, heidän piiskansa paukkaa,
heidän äänensä kaikuu portailla, etehisen ovi aukeaa
ja sulkeutuu. Koirat ja väki herää ruminasta,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
