Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
237
Ulrika Dillnerkin ollut nähnyt häntä? Hän ja nyös
Anna Stjärnhök tiesivät sanoa, eivätkö he olleet
nähneet häntä.
x
Ystävät, ihmisten lapset, Te, jotka tanssitte,
Te, jotka nauratte! Minä pyydän Teitä hartaalla
halulla, tanssikaa varoitellen, naurakaa lempeästi,
sillä siitä voi paljon onnettomuutta koitua, jos
Teidän pehmytpohjainen silkkikenkänne tallaa
herkkätuntoista sydäntä, kun sen pitäisi tallata kovia
palkkeja, ja Teidän riehakas, hopeanhelkkyvä naurunne
saattaa jonkun sielun epätoivoon. i
Oli kai todellakin niin, että nuoret jalat olivat
tallanneet liian tylysti vanhaa Ulrika Dillneriä, ja
nuorten nauru oli kaikunut liian ylimieliseltä
hänen korvissaan, sillä hänet valtasi yhtäkkiä
vastustamaton into hankkia naidun naisen
arvonimeä ja valtaa.&5 Hän taipui vihdoinkin ilkeään
Sintramiin, hänen kauan kosittuaan, ja lähti hänen
vaimoksensa Forsiin ja eli erillään vanhoista
bergalaisista ystävistä, vanhoista, rakkaista askareista
ja entisistä jokapäiväisen leivän huolista.
Se naimiskauppa tehtiin rutosti ja ratosti!
Sintram kosi joulun tienoissa, ja helmikuussa
vietettiin häät. Sinä vuonna asui Anna Stjärnhök
kapteeni Ugglan luona. Hän korvasi hyvinkin
vanhan Ulrikan, ja tämä voi tunnontuskitta lähteä
talosta valloittamaan rouvan-nimeä.
Tunnontuskitta, mutta ei katumuksetta. Ei
ollut hyvä se paikka, jonne hän joutui, suuret,
autiot huoneet olivat kauhun kamaluutta täynnä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
