Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
239
Matkamies, joka kulkee ohi ja kuulee polkan
tahdin, luulee ilkeän tehtaanpatruunan pitävän
naapureille ja omaisille tansseja, niin iloiselta sävel
soi. Se on niin mahdottoman reipas ja iloinen
sävel. Sillä hän loihti muinoin hilpeän mielen
Bergan huoneihin ja karkoitti ulos nälän; kun se
kajahti, täytyi kaikkien tanssahtaa. Se mursi
luuvalon kytkyet nivelistä ja puijasi
kahdeksankymmen-vuotiaat kavaljeerit keskilattialle. Koko
maankansi voisi ponnahdella sen polkan ralliin, niin
hauskasti se helisee, — nutta Ulrika vanhus itkee.
Sintramilla on juroja, ärtyisiä palvelijoita ja
ilkeitä eläimiä ympärillään. Ulrika kaipaa ystävän
kasvoja ja hymyileviä suita. Tuota hänen
epätoivoista kaipuutaan on tämä polkka tulkitsevinaan.
Ihmisten on vaikea oppia käsittämään, että
hän on rouva Sintram. Kaikki sanovat häntä
Dillnerin mamseliksi. Katsokaas, asia on nyt niin,
että polkan sävel muka ilmaisee hänen
katumustansa, että hän antoi turhamaisuuden houkutella
itsensä rouvannimeä tavoittamaan.
Vanha Ulrika soittaa kuten aikoisi katkoa
kielet. Niin monet muut äänet pitäisi saada
kuulumattomiin: köyhäin maalaisten voivotukset,
lopenkiusattujen torpparien sadatukset, vastahakoisten
palvelijain pilkkanaurut ja, ennen kaikkea, ilkeän
miehen vaimona olemisen häpeä.
Näiden sävelten kaikuessa on Gösta Berling
vienyt nuoren kreivitär Dohnan tanssiin. Marianne
Sinclaire ja hänen monet ihastelijansa ovat sen
tahdissa keijuneet, ja Ekebyn majurinrouva polki
sen tahdissa, kun kaunis Altringer vielä eli. Hän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
