Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
246
näkee heidän pari parinsa jälkeen, nuoruuden ja
kauneuden liittäminä, pyörtävän ohitse. Hilpeys
riensi virtana heistä häneen, hänestä heihin. Hänen
polkkansa se sai heidän poskensa hehkumaan,
heidän silmänsä säteilemään. Hän on nyt tästä
kaikesta eroitettu. Pauhatkoon polkka, — niin
monta muistoa, niin monta suloista muistoa on
vaimennettava!
Hän soittaa sielunsa ahdistusta
tukahduttaakseen. Hänen sydämensä on haljeta kauhusta, kun
hän näkee tuon mustan koiran, kun hän kuulee
palvelijain supattelevan niistä mustista sonneista.
Hän soittaa polkkansa kerta toisensa jälkeen
tukahduttaakseen sielunsa ahdistusta.
Silloin hän huomaa, että hänen miehensä on
tullut kotiin. Hän kuulee Sintramin tulevan
huoneeseen ja asettuvan keinutuoliin. Hän tuntee
tuolin keinumisen ja jalaksen ja lattian narinan
niin hyvin, ettei hän edes katso taaksensa.
Hänen soittaessaan keinunta kuuluu yhä; nyt ei
soittaja kuule enää säveleitä, pelkästään keinumisen.
Poloinen Ulrika vanhus, niin uuvuksiin
kidutettu, niin yksinäinen, avuton kuin eksynyt
vihollismaassa, ilman ystävää, jolle valittaisi, ilman muuta
lohduttajaa kuin rämisevä klaveeri, joka vastaa
hänelle polkalla!
Se on kuin naurunhohotusta hautajaisissa, kuin
juomalaulu kirkossa.
Kun keinutuoli yhä kiikkuu, kuulee hän äkkiä
klaveerin nauravan hänen valitukselleen, ja hän
jättää tahdin kesken. Hän nousee ylös ja kääntyy
ja katsoo keinutuoliin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
