Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
242
alta ja herätti hänet henkiin. Mutta minun ei olisi
käynyt hyvin niin. Minä olisin jo henkeni heittänyt.
Minä toivon, rakkaat ystävät, että säästyisitte
näkemästä vanhojen kyyneleitä.
Tahi toivon, että te ette olisi neuvottomia,
kun harmaa pää painautuu tukea saadakseen
teidän rintaanne vastaan, tai kun vanhat kädet
tarttuvat sanattomasti anellen teidän käsiinne.
$äästykää näkemästä, miten vanhukset vaipuvat
suruun, jota ette voi lievittää.
Mitäpä nuorten vaivoista? Heillä on voimaa,
heillä on toivoa. Mutta se on surkeaa, kun
vanhukset ratkeavat itkuun, se on epätoivoista, kun
he, jotka olivat nuoruutenne tukena, raukeavat
voimattomaan valitukseen.
Siinä istui Anna Stjärnhök kuunnellen vanhan
Ulrikan sanoja, eikä hän tiennyt apua, ei neuvoa!
Vanhus itki ja vapisi. Hänen silmänsä olivat
hurjistuneet. Hän puhui puhumistaan, joskus niin
sekavasti kuin ei olisi enää tiennyt, missä oli.
Tuhannet rypyt, jotka hänen kasvojaan uursivat,
olivat tulleet entistään toista mointa syvemmiksi,
irtokiharat, jotka riippuivat hänen silmillänsä,
oikenivat kyyneleistä, ja koko pitkä, laiha olento tutisi
valtavasti nyyhkytellen.
Vihdoin täytyi Annan saada tuo surkeus
loppumaan. Hän oli tehnyt päätöksensä. Hän aikoi.
viedä Ulrikan takaisin Bergaan. Totta kyllä oli,
että hän oli Sintramin vaimo, mutta Forsiin hän
ei voinut jäädä. Tehtaanpatruuna tekisi hänet
hulluksi, jos hän jäisi hänen luokseen. Anna
Stjärnhök päätti viedä vanhan Ulrikan pois.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
