Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
243
Oi, miten vanhus ihastui ja kauhistui tästä
päätöksestä! Mutta hän ei sanonut uskaltavansa
jättää miestään eikä kotiansa. Sintram lähettäisi
varmaan sen suuren koiransa hänen jäljilleen.
Mutta Anna Stjärnhök voitti hänen
vastustuksensa, osaksi kujeilla, osaksi uhkauksilla, ja
puolentunnin päästä istui Ulrika reessä hänen vieressään.
Anna oli itse ohjaksissa, ja vanha Disa reen edessä.
Keli oli kehno, sillä maaliskuu oli hyvässä menossa,
mutta vanhasta Ulrikasta oli mieluista ajaa
jälleen tuossa tutussa reessä ja hevoselia, joka oli
ollut Bergan kantapalvelijana ainakin yhtä kauan
kuin hän itse.
Kun hän nyt oli hyvällä tuulella ja
pelottomalla mielellä, tuo vanha talous-orja, lakkasi hän
itkemästä heidän ajaessaan Arvidstorpin ohi;
Högbergin kohdalla hän jo nauroi, ja kun he ajoivat
Munkebyn = sivuitse, alkoi hän kertoa, millaista
elämä oli hänen nuoruudessaan, ajoista, jolloin
hän palveli Svaneholmin kreivittärellä.
He tulivat nyt autioille, harvaanasutuille
seuduille Munkebyn pohjoispuolelle, mäkisille ja
kivisille teille. Tie ponnisteli kaikille kummuille, mitä
ikinä keksi, se nousi niiden laelle pitkissä
mutkissa, suistui niiltä alas äkkijyrkästi, mutta riensi niin
suoraan kuin saattoi tasaisen laaksonpohjan poikki
päästäkseen heti kiipeämään uuden selänteen yli.
He olivat juuri Vestratorpin myötämäessä,
kun vanha Ulrika äkkiä vaikeni ja tarttui kovasti
Annan käteen. Hän tuijotti suurta koiraa, joka
seisoi tienvieressä. |
»Katsol» hän sanoi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
