Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
2 aa
25:
ajattelee, tanssia ja hupia. Hän tahtoisi, että maa
olisi aivan tasainen, aivan kivetön, vuoreton ja
järvetön, niin että siinä pääsisi joka paikkaan
tanssimalla. Kehdosta hautaan hän tahtoisi
tanssia, kapeissa, ohuissa silkkikengissä.
Mutta huhu ei ole liioin armelias nuorille
naisille.
Kun vieraat tulevat Borgiin ja ovat syöneet
päivällisensä, ’on herrojen tapana mennä aterialta
kreivin huoneihin nukahtamaan ja tupakoimaan,
vanhat naiset vaipuvat salin nojatuoleihin ja
kallistavat kunnianarvoisat päänsä korkeihin
selustimiin, utta kreivitär ja Anna Stjärnhök
menevät siniseen kabinettiin ja uskovat toisilleen
loppumattomia salaisuuksia.
Sen sunnuntain jälkeisenä sunnuntaina, jolloin
Anna Stjärnhök toi Ulrika Dillnerin takaisin
Bergaan, istuivat he jälleen siellä.
Kukaan maailmassa ei ole onnettomampi kuin
nyt tuo nuori tyttö. Poissa on hänen kaikki
iloisuutensa, ja poissa se iloinen uhka, mikä
jännittyi kaikkea ja kaikkia vastaan, jotka tohtivat
tulla häntä liian lähelle.
Kaikki, mitä hänelle kotimatkalla tapahtui,
on vaipunut hänen tietoisuudestaan siihen
hämärään, josta se lumoutuikin ilmi; hänellä ei ole siitä
muistossa ainoaa selvää vaikutusta.
Niin, yksi kyllä, joka myrkyttää hänen
sielunsa. n
»Entäpä Jumala ei tehnytkään sitä», kuiskaa
hän usein itsekseen, »entäpä Jumala ei niitä susia
lähettänytkään?»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
