Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
256
Hän rukoilee merkkiä, hän pyytää ihmettä.
Hän tähystää taivaan ja maan piiriä. Mutta hän
ei näe suinkaan sormen pilvestä ojentuvan
viittomaan hänelle hänen tietänsä. Mitkään sumun ja
valon patsaat eivät käy hänen edeltänsä.
Kun hän istuu nyt vastapäätä kreivitärtä
pienessä sinisessä kabinetissa, sattuvat hänen
silmänsä pieneen sinivuokko-kimppuun, joka on
kreivittären valkeassa kädessä. Kuin salama iskee
silloin häneen, että hän tietää, missä nuo
vuokot ovat kasvaneet, että hän tietää, kuka ne on
poiminut.
Hänen ei tarvitse kysyä. Missä kasvaa koko
seudulla sinivuokkoja jo huhtikuun alussa muualla
kuin koivuhaassa, joka on Ekebyn rantarinteellä.
Hän tuijottaa tuijottamistaan noihin pieniin,
sinisiin tähtiin, noihin miekkosiin, jotka saavat
omakseen kaikkien sydämet, noihin
pikkuprofeetoihin, jotka, ollen itse kauniita, säteilevät kaiken sen
kauneuden loistoa, jota ne ennustavat, kaikkea
kaunista, joka on tuleva. Mikäli hän niitä katselee,
alkaa hänen sielussaan kajahdella viha, joka
jyrisee kuin ukkonen ja lyö tainnuksiin kuin salama.
»Millä oikeudella», ajattelee hän, »pitää kreivitär
Dohna tätä sinivuokko-kimppua, joka on poimittu
Ekebyn rantapolulta?»
Ne ovat kaikki kiusaajia: Sintram, kreivitär,
kaikki ihmiset tahtovat vietellä Gösta Berlingiä
siihen, joka on pahaa; mutta hän suojelee häntä,
kaikkia vastaan hän suojelee häntä. Vaikka se
maksaisi hänen sydänverensä, hän suojelee.
Hän ajattelee, että hänen pitää saada nähdä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
