Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
2604
»Ei tiedä kukaan, milloin hän tulee.»
»Saanko minä silloin istua jakkaralla hänen
jalkainsa juuressa?»
»Saat, lapseni!»
»Mummo, minä olen niin iloinem», sanoo
pienokainen.
Ilta illan jälkeen istuivat nuo kaksi monena
talvena takan ääressä ja puhuivat siitä hyvästä
kuninkaasta ja hänen valtakunnastaan.
Pienokainen uneksi tuhatvuotisesta valtakunnasta yöt
päivät. Hän ei väsynyt koskaan koristamasta sitä
kaikella kauniilla, mitä hän voi keksiä.
Niin on monien hiljaisten lasten, joita on
seurassamme. He kätkevät mielessään salaista
unelmaa, jota he eivät tohdi ilmaista. Merkillisiä
ajatuksia asuu monen pehmeän tukan alla, ruskeat,
lempeät silmät näkevät suljettujen luomiensa alla
kummia; monella kauniilla tytöllä on sulhanen
taivaassa. Moni ruusuposkinen tahtoo hieroa hyvän
kuninkaan jalkoja voiteella ja kuivata niitä
päänhiuksillansa.
Ebba Dohna ei tohtinut mainita siitä
kellekään, mutta tuosta illasta alkaen hän eli
ainoastaan Herran tuhatvuotiselle valtakunnalle ja odotti
hänen tuloansa.
Kun iltarusko aukaisi lännen portit, silloin
hän ihmetteli, eikö sulhanen jo astu sieltä,
säteillen lempeässä loistossaan, miljoonaisen
enkeliarmeijan seuraamana, ja samoa hänen ohitsensa ja
salli hänen koskea hänen kauhtanansa helmaa.
Hän ajatteli myöskin mielellänsä niitä
hurskaita naisia, jotka olivat ripustaneet hunnun pää-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
